ppeople.

Kun ihmiset ympärilläsi muuttuvat, huomaat pian itsesikin muuttuneen ; alat pohtimaan monenkaltaisia kysymyksiä, suhtaudut ennestään tuttuihin henkilöihin ennakkoluuloisesti ja mietit ; "mitä minä tein ansaitakseni tämän?"

 Monille on varmasti ilmennyt tämä kyseinen tapaus. Kun yhtäkkiä huomaat parhaiden ystäviesi joukon muuttuneen täysin, ja tunnet itsesi syypääksi kaikkeen, kun et enää ole yhtä heidän kanssaan. Vietit sitten entistä enemmän tai vähemmän aikaa näiden ihmisten seurassa, muutoksilta ei voi välttyä. Pahin moka minkä itse voi tässä tilanteessa tehdä, on syyttää itseään näille henkilöille kelpaamattomaksi tai muuksi vastaavaksi, ja alkaa sitten tahdonomaisesti muuttaa omaa itseään. Tästä on täydellinen esimerkki niinkutsutuissa teineissä, joiksi yleensä luokitellaan ylä-aste ikäiset. Erityisesti teinitytöt ovat alistuneet tälle liiankin herkästi. KULJETAAN SEN MASSAN MUKANA. Tuostahan juontuu toinen "lempinimi" massateini, joka on enemmän kuin osuva näille nuorille naisenaluille.

Toinen asia on se, että ihminen ei saisi muuttaa itseään henkisesti. Eli käytös eikä eleet saisi olla tekaistua p*skaa. Jokasen pitäis osata olla oma itsensä vaikka tilanne muuta haluaisi. Ja jos joku, joku täysin luupää, ei hyväksy sua sellasena kuin olet, hän osaa varmaan itse kävellä takasin sinne mistä tulikin.

Ja kaikki tietää nää paskanpuhujat. Kukaan ei voi käsi sydämmellä valehdella kirkkain silmin etteikö ois ikinä puhunu paskaa jostakin. Vaikka itse käsitän tämän niin, ettei puhuta sontaa vaan ihan täyttä totta.

Ja tän tarinan viesti oli varmaan..öö.. pitäkää ittenne miehenä! :D

Näiden tähtien alla
Sua odottamalla
Mä kulutan aikaani uskoen
Että rakkaus on laava
Joka kuljettaa
Saa kylmän raudankin hehkumaan
Näiden tähtien alla


Mä palvon sua
Ikkunalla katselen sua
Milloin rakastat minut vahvaksi?
Sydämeeni kirjattu nimesi


Olet osa mua, sydän rintani alla
kaipaan sua
Miks lähdit ja muutuit tähdeksi?
Sydämeeni jäänyt sun jälkesi


Näiden tähtien alla

Toivotko koskaan että valo kesien
ei syksyn myötä häipyis pois
Toivotko koskaan että sillat katseiden
tuon ihmeen vielä nähdä vois



Kesän valkeat yöt
läpi vuoden lupaisin
jos pääsen sinun maailmaan
Valkeat yöt
läpi talven pitkänkin
saat mitä vaan, siis mitä toivotkaan
sen kaiken jaan




Kun syksy heittää päälle viitan pimeyden
ja pilvet piinaa sateillaan
vain voima kahden liittoutuneen sydämen
voi luonnonvoimat nujertaa




Ei mikään voinut estää
sen rakkaus meidän kestää
me käymme kahden kesäpäivän paisteeseen

Tämän taivaan alla

Tänään taas pidin näitä mun filosofisia ajattelutuokioita, yhden leipoessani joulun viimeisiä pipareita. Tulin sitte melekolailla siihen tulokseen, että ihmisillä menee liian paljon aikaa hukkaan, minuutteja,hetkiä ja päiviä!

On tultu monesti huomattua että kappas, enpäs saanut tänäänkään mitään mainitsemisen arvoista aikaseks. Asiassa on sitte yksi ristiriita; kun kaikilla on aina kiire tehdä jotain! Useimmiten se "jotain" tarkoittanee "elämistä". Ja vaikka kuinka paljon asiasta jaksetaankaan valittaa, mitään ei siltikään saada aikaseks.

Asian ydin ei ole nyt se, että koko ajna pitäisi olla tekemässä jotain, vaan lähinnäkin mua ärsyttää se että ihmiset on niin helvetin laiskoja ja uusavuttomia nykyään ja sitten kehtaavat vielä valittaa siitä!?! Kato ku, kyllä toi meidän kodinhoitaja hoitaa.

Can't help with it.

Epidermolysis bullosa (EB) on yleisnimitys joukolle perinnöllisiä ihon rakkulasairauksia. Sairaudessa ihon pintakerros on synnynnäisesti niin hauras että se vaurioituu helposti hankauksen tai kolhaisun vaikutuksesta aiheuttaen rakkulan. EB on harvinainen sairaus. Suomessa arvioidaan olevan noin 200 tapausta. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ajattelin siis kirjoittaa tästä harvinaisesta ihosairaudesta, koska näkemäni kuvat ja teksti liikuttivat. Siis ei herranjumala voi olla mahdollistakaan, miten ihmisille, ja vieläpä hyvin pienille sellaisille,annetaan tällainen "tuomio". Toki se on ymmärrettävää ettei  kukaan halua lapsestaan luopua,kerran sairauteen ei ole parannuskeinoa. Järkyttävää katsoa, miten pahaan kuntoon ihminen voi oikeasti mennä, luonnollisista syistä..
Tässä pari esimerkkikuvaa vielä.

Ps.kannattaa muuten lukea yhden tätä sairautta kärsivän lapsen äidin kirjoittamaablogia.

A Little Piece Of Heaven :)

YUKI
Niin, elikkäs..Tässä ois tämä minun pikku karvaturriaiseni. Yuki on kolmen vanha japaninpystykorva uros :) Haimme äitin kanssa Yukin Lumivyöryn kennelistä,Jämsästä huhtikuussa 2009. Sitä ei voi sanoin kuvata kuinka suloinen karvamöykky juksu silloin oli! Harmittaa niiiiiiiiiin suunnattomasti kun ei oo kuvaa pentuajoista :'(.. (mutta tässä on parin viikon takainen kuva nallestani) Nimi "Yuki"tulee japaninkielestä tarkoittaen suomeksi sanaa "lumi". Vaikka päällin puolin se näyttää viattomalta pikku pölyhuiskalta, ette arvaakkaan mimmonen pikku ääliö ja tuohlainen ja piru ja ärääräärärräärääräää se osaakaan olla xD